Yksi mielenkiintoisimmista jääkiekkokokemuksistani liittyy harrastukseeni eli jääkiekkojournalismiin. Jääkiekon parissa olen viettänyt aika pitkän tovin elämästäni. Joukkueuskollisuus ja fanikulttuuri ovat hiljalleen tulleet vieraammiksi, kun olen alkanut kiinnittää halleissa ja itse lajissa huomiota aivan eri asioihin kuin ennen. Nykyisellään arvostan jääkiekkoa lajia, kuten arvostan monia muitakin joukkue- ja yksilölajeja. Se vain sattuu olemaan se, joka on kuulunut minun elämääni pisimpään ja läheisimmin. Rakastan jääkiekkoa.

Jääkiekon parissa olen tutustunut kiekkoilijoihin, seurojen taustavaikuttajiin ja toimittajiin. Taannoin näin ottelun aivan Juhani Tammisen eli aurinkokuninkaan rinnalla. Hän ei istunut aivan vieressäni, mutta aloin väistämättä kiinnittää huomiota siihen, mihin hän ottelun kuluessa kiinnittää huomionsa ja miten hän elää ottelussa. Vaikkei hän olekaan enää valmentaja, hän valmentaa kaiken aikaa:

Hyökkäykseen lähtö:

- Ylös, ylös. Liikettä, muistakaa jalat, jalat. 

Alivoimapelaamisesta:

- Mailat ulos. Ulospäin! Kääntäkää mailat ulospäin!

Tältä pohjalta mieleeni tuli, miten eri tavalla me suhtaudumme elämään ja miten erilaisiin asioihin me siinä kiinnitämme huomiomme. Me arvostamme eri asioita niin elämässä kuin jääkiekossa. Näemme elämän tai jääkiekon miten tahansa, meistä jokainen voi nauttia niistä. Kenties raja tulee vastaan lopulta vasta sitten, kun jääkiekko tai elämä aiheuttavat kipua ja tuskaa. Silloin pelaamisen tai lajin seuraamisen jatkamista kannattaa harkita. Elämän kohdalla kannattaa muistaa, että siinä on aina paljon enemmän vaihtoehtoja kuin ne, jotka ovat itselle tutuimpia (mailat ulos tai sisään). Me voimme kasvaa ja tottua uusiin asioihin. Jopa ihmiset, jotka eivät jääkiekosta juuri nyt piittaa, saattavat innostua lajista ja löytää siitä itselleen rakkauden kohteen. 

Lopulta niin elämässä kuin jääkiekossa, on asiantuntijoita, jotka pystyvät neuvomaan meille uusia askeleita. Tami on sanansa sanonut valmentajana, mutta toistaa samoja sanoja uudessa roolissaan, katsomossa. Uskoakseni myös elämässä meillä on niitä, jotka tietävät, miten olisi viisasta elää. Vaan kaikki eivät tunnu kuuntelevan sen enempää valmentajia kuin viisaita. He haluavat tehdä asiat omalla tavallaan jopa kovaäänisimmät varoitukset torjuen. Kenties elämän kohdalla asiat ovat hieman eri tavalla myös ammattinimikkeiden kautta. Viisaat eivät ole ammattiviisaita, he eivät ole elämän valmentajia tai totuuksien puhujia. He vain ovat ihmisten joukossa, kenenkään tietämättä ja paljastavat oman luonteensa varoittamatta, odottamatta.