Jääkiekon MM-kisat herättävät tunteita kannattajissa ja lajin inhoajissa. Suomessa jääkiekko on urheilussa ykköslaji. Se voittaa maailmanlaajuisen ykköslajin jalkapallon ja monet muut lajit, joita voidaan pelata sisätiloissa, jäästä ja säästä riippumatta. Suomi on ollut perinteisesti huipulla talvilajeissa ja siihen on varmasti syynsä. Silti jääkiekko on lopulta kansainvälisesti ajatellen pieni laji ja huippu on sekä tasainen että ohut.

Jalkapallossa pelataan kolmella eri tasolla. Kisoja järjestetään Maailman parhaiden (MM-kisat), Maanosien parhaiden (EM-kisat, Afrikan mestaruuskisat jne.) ja maailman parhaiden nuorten amatöörien (Olympiakisat) välillä. Samalla teemalla on vaikea toteuttaa kisoja jääkiekossa, mutta tällä hetkellä on jokseenkin epäselvää, mitä MM-kisat kisana tarkalleen mittaa: eihän siellä maailman parhaat kuitenkaan pelaa.

European Hockey Tournament (EHT) on Euroopan maiden kärjen välinen turnaus, joka pelataan vuosittain. Siihen ovat säännöllisesti osallistuneet Suomi, Ruotsi, Tshekki ja Venäjä. Maat pääsevät kokeilemaan erilaisia koostumuksia ja uusia tähtiään näissä karkeloissa, joista jätetään täysin ulos Euroopan pienemmät maat, joilla voisi olla myös intressiä osallistua. Sen sijaan, että näitä karkeloita järjestettäisiin neljä kauden aikana, olisi kuitenkin hankala järjestää niitä vielä kyseisten maiden lisäksi Saksassa, Sveitsissä, Slovakiassa ja Tanskassa. Mutta perusteetonta tuskin olisi, että EM-kisat järjetettäisiin esimerkiksi kerran kahdessa vuodessa. Näihin kisoihin otettaisiin mukaan vain Euroopassa pelaavat pelaajat ja Euroopan maat.

MM-kisojen arvoa yhtään poistamatta, niiden ollessa eräänlaisia sekakisoja (NHL:n pudotuspeleistä pudonneiden joukkueiden pelaajat voivat halutessaan osallistua ja Euroopassa pelaajat todennäköisesti haluavat osallistua, jos tulevat valituiksi), pitäisi tehdä melko selkeä linjaus suhteessa NHL:ään. Kansallisen kiinnostavuuden vuoksi NHL voitaisiin unohtaa kisoista kokonaan. Kansallisten sarjojen tasoa voitaisiin mitata niin, että mukaan päästettäisiin vain kotimaassaan pelaavat tai sopimuksen alla olevat pelaajat. Pohjoisamerikkalaisten joukkueiden osalta puolestaan on vaikea sanoa, mikä olisi oikea järjestelmä, koska myös farmijoukkueet pelaavat samaan aikaan pudotuspelejä. Ennen aikaan Kanadan ja Yhdysvaltojen maajoukkueissa pelasi nuoria pelaajia, jotka halusivat luoda uran ammattikiekkoilijoina. He pelasivat vuoden oman maansa maajoukkueessa ikään kuin armeijan leivissä ja vuoden päätyttyä he olivat vapaita siirtymään mihin tahansa seurajoukkueeseen. Monet heistä loivat pitkän NHL-uran, kun taas toiset jäivät alasarjoihin tai lopettivat kiekkoilun. Tällaisille joukkueille voisi olla paikka MM-kisoissa ja pohjoisamerikkalaiset nuoret pelaajat olisivat noissa kisoissa varmasti nälkäisinä ja voitontahtoisina.

Olympiajääkiekko on nykymuodossaan korvannut vanhan Canada Cupin ja World Cupin. Se vastaa tällä hetkellä tasoltaan jalkapallon MM-kisoja. Olympiakisoissa pelaavat nimenomaan parhaat pelaajat. Näitä kisoja järjestetään lisäksi samalla syklillä eli vain joka neljäs vuosi, jolloin mielenkiinto säilyy.

Olen itse seurannut jääkiekkoa pienen kaupungin hallin varjoista alle 10-vuotiaasta lähtien. Laji on minulle rakas. Jaksan seurata myös kaikki jääkiekon MM-kisat, mutta ymmärrän hyvin niille esitetyn kritiikin. Jääkiekon puolelta puuttuu kuitenkin sellainen turnaus, jossa liigojen ja seurojen välisiä eroja todenteolla selvitetään. MM-kisat voisivat tulevaisuudessa asettua mittaamaan enemmän liigojen välisiä eroja ja liigamestareiden turnaukseen pitäisi ottaa vain mestarit, myös Pohjois-Amerikasta. Silloin tiedettäisiin paljon paremmin, missä kana kusee.